Jono

Tutkimustulokset tulivat. Sekä miehen että minun kaikki näytteet olivat normaalit. Tätä aavistelimmekin, koska olenhan tullut jo viisi kertaa raskaaksi. Suurin todennäköisyys ongelmille on vaurioitunut munanjohdin. Hoitona siis IVF. Päästiin nyt jonoon. Ensi keväänä ensimmäinen hoito, jos ihmettä ei tapahdu ennen sitä.

Mieli on yllättävän hyvä ja virkeä.

Blogi saattaa hiljentyä entisestään kevättä odotellessa. Voikaa hyvin! <3

Suunnitelma

Ensimmäinen lääkärireissu oli miellyttävä kokemus. Lääkäri oli sitä mieltä, että meidän historialla lähdetään suoraan IVF-hoitoon, jos perustutkimuksissa ei ilmene mitään erityisen poikkeavaa. Aukiolotutkimusta ei tarvitse tehdä, koska IVF-hoidon kannalta se ei ole olennaista. Nyt siis käydään verikokeissa ja selvitellään perusasioita. Syyskuun loppuun mennessä pitäisi olla tieto lähdetäänkö IVF-jonoon. Jono on julkisella puolella kuusi kuukautta. Ensimmäinen hoito olisi vasta ensi keväänä. Yksityinen klinikka on toinen vaihtoehto.

Nyt asioita selvitetään ja se jo itsessään tuntuu helpottavalta. Saamme apua.

Tänään ajatus ensi keväästä hoitojen suhteen tuntuu sopivalta. Huomenna voi olla jo toisin. Vielä on joka tapauksessa aikaa odottaa ihmettä.

Elokuu

Elokuu on täällä.

Kesä on ollut onnellinen. Ihania hetkiä yhdessä miehen kanssa. Ei kiirettä minnekään. Isompia ja pienempiä reissuja. Hyvää ruokaa ja juomaa. Päiväunia. Hitaita aamukahveja ulkona. Kirjoja. Järviä, meri ja laitureita. Saunoja. Luonnon rauhaa ja kaupungin vilskettä. Urheilua. Juhlia. Aikaa perheen kanssa. Aurinkoa ja kaatosadetta. Ystäviä.

Syksy, tulevat tutkimukset ja mahdolliset hoidot mietityttävät. En tiedä olenko valmis. Ja toisaalta, olenhan minä. Olisin toivonut, että tänne asti ei koskaan tulla, mutta nyt se kaikki on vääjäämättä edessä. Haluanko todella sitä? Eihän tässä tarvitse tehdä muuta kuin täyttää esitietolomakkeet ja mennä vastaanotolle. Miten se tuntuukin niin vaikealta?

Ulkona paistaa aurinko. Vielä on kesää jäljellä, ajattelen ja yritän unohtaa syksyn haasteet. Ihan vielä ei tarvitse tehdä onneksi mitään.

Onnellisuus

Kuten jo aiemmin kirjoitin, nämä lapsettomuusvuodet ovat opettaneet paljon. Yksi asia, jota olen kovasti pohtinut on onnellisuus.

Meillä kaikilla on taipumus ajatella, että onnellisuus on riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Usein itsekin olen ajatellut, että olen onnellinen SITTEN KUN olen löytänyt elämäni miehen, valmistunut, saanut työpaikan, ostanut oman kodin, saanut lapsen jne. Mutta entä jos toiveemme eivät toteudukaan tai syystä tai toisesta menetämme jotain meille tärkeää? Tai sitten saavutamme kaikki unelmamme, mutta huomaamme että emme ole siltikään tyytyväisiä.

Onnellisuus on kiitollisuutta siitä mitä minulla on, ei keskittymistä siihen mitä minulla ei ole.

Vaikka olisin toki toivonut, että halumme saada lapsi olisi heti toteutunut, olen oppinut näkemään tämänkin elämänvaiheen hyviä puolia. Ja niitä on itse asiassa paljon! 

Kp 1

Olen jo mukamas niin tottunut tähän, mutta eihän tähän rehellisyyden nimissä voi koskaan tottua.

Body

En ole koskaan ollut sitä ihmistyyppiä, joka ostaa vaatteita tai leluja tulevalle lapselleen jo ennen mahdollista raskautta. Kahden varhaisen keskenmenon ja yhden kohdunulkoisen raskauden jälkeen kävelin kuitenkin silmät kyynelissä kauppaan. Ostin pienen, suloisen bodyn ja päätin, että periksi ei anneta. Kotona itkin sen läpimäräksi.

Aina ajoittain kaivan tämän pienen vaatteen esille. Se symboloi kaikkea sitä mitä olemme menettäneet, mutta myös kaikkea sitä mitä voimme vielä saada.

Elokuussa aloitetaan tutkimukset. Nyt vedetään henkeä ja annetaan kesän tulla.

Tutkimuksia

Tässä tutkimuksia ja mahdollisia hoitoja odotellessa on mukava spekuloida sitä, mikä tässä hommassa mahdollisesti mättää.

Mulla on vahva epäilys, että viimeisimmän KU-raskauden myötä munajohdin vaurioitui. Odotan mielenkiinnolla etenkin aukiolotutkimusta, jonka oletan tehtävän suht' varhaisessa vaiheessa.

Vai miten tutkimukset tällaisessa tapauksessa etenevät? Kertokaa te kokeneemmat!