Olen hengissä.
Päätimme tammikuussa, että pidämme hoitotaukoa ainakin tämän kevään. Päätös on osoittautunut oikeaksi ja erittäin tarpeelliseksi. Viime syksy oli sanalla sanoen hirveä. En edes halua sitä muistella.
Tammikuussa totesin, että nyt on kaksi vaihtoehtoa. Käpertyä suruun tai pakottaa itsensä liikkeelle. Valitsin jälkimmäisen ja olen voinut koko kevään huomattavasti paremmin. Olen urheillut ja pitänyt itsestäni huolta. IVF-hoito muutti mieleni lisäksi myös kehoni ja kasvoni. Kiloja tuli ja ilme oli harmaa, onneton. Iloitsen huomatessani, että tänään näen peilistä jälleen hymyn.
Kevät on mahtavaa aikaa. Haluan nauttia tästä. Siitä huolimatta, että tämä kivinen taival on kestänyt jo viisi vuotta. Minä silti odotan yhä. Enkä lakkaa odottamasta. Kevät sen jälleen osoittaa - kaikki on mahdollista!
