Raportti

No niin. Homma eteni seuraavasti.

Sunnuntai-iltana (pp 9) tein testin. Tyhmää, tiedän. Se oli negatiivinen. Pettymys oli suuri, vaikka ajattelinkin optimistisesti toisen viivan vielä ilmestyvän muutaman päivän sisällä. Oireita oli oikeastaan jonkin verran. Jatkuva vessahätä, vatsatuntemuksia jne.

Vuoto pysyi poissa ja toiveet kohosivat jälleen. Tiistaiaamuna (pp 11) testasin taas. Tulos oli negatiivinen. Lähdin silmät kyynelissä töihin. Työpäivän päätteeksi alkoi tuhruvuoto, joten lähdin silmät kyynelissä myös kotiin.

Tänään oli veritesti. Tulos oli negatiivinen. Onneksi tiesin sen jo etukäteen. Helpompi näin, ajan kanssa sulatella pettymystä. Vaikka ei tätä kovin helpoksi voi siltikään sanoa.

Positiivista on, että välikiertoa ei tarvita. Seuraava lääkäriaika on jo varattu ensi viikon loppuun. Nyt toivotaan, että viikonloppu ei estä seuraavaa mahdollisuutta.

Uutta matoa koukkuun, ja mitä näitä nyt on. Ei tässä hitsi vie auta mikään muu.

Loppu lähestyy

Siirrosta kahdeksan vuorokautta. Viimeksi vuoto alkoi tästä hetkestä reilu vuorokausi eteenpäin. Pelottaa.

Haluan kuitenkin kirjoittaa tuntemuksia itselleni muistiin:
- ei mitään mainittavaa pp 1-4
- nipistelyä alavatsassa pp 5-6
- lieviä menkkatuntemuksia pp 6-8
- rinnat eivät ole arat
- ajoittain koko vatsan "polttelua", vähän kuin närästystä

Tämä ei ole kutkuttavaa jännitystä. Tämä on kamalaa.

Erilainen kokemus

Siirrosta on kolme vuorokautta. Toimenpide sujui mallikkaasti, paremmin kuin viime kerralla.

Olo on hyvin erilainen verrattuna tuoresiirtoon. Silloin alla oli yli kuuden viikon lääkerumba ja punktio. Olo oli punktion jäljiltä tukala, vatsatuntemuksia oli enemmän tai vähemmän koko ajan ja lääkkeet vaikuttivat kaikenlaisia oireita. Rinnat olivat kipeät, nälätti, väsytti jne.

Nyt olo on täysin normaali. Ei minkäänlaisia tuntemuksia. Ei yhtään mitään. Ja tiedättekö, minä pidän tästä paljon enemmän.

Alkioita jouduttiin sulattamaan neljä. Vasta viimeinen säilyi hengissä. Pakkaseen jäi vielä viisi odottamaan. Lääkäri vakuutteli, että näinkin suuri hävikki on normaalia. Hän kertoi, että lapsettomuushoitojen asiantuntijat keskustelevat, pitäisikö tuoresiirron sijaan kaikki alkiot ensin pakastaa. Näin siirtoja ja mahdollisia pettymyksiä tulisi vähemmän. Mielenkiintoinen ajatus.

Ajatukset karkailevat pohtimaan, kuinka moni viidestä jäljellä olevasta alkiostamme selviää. Minä niin toivoisin, että emme menettäisi enää yhtään. Saisimme vihdoinkin pitää. Se olisi ihanaa.

Taas mennään

Kahden tunnin päästä siirrettään.

Jes ja apua!

Mahdollisuus

Uusi mahdollisuus on taas käsillä. Ovulaatiotesti oli tänään positiivinen ja perjantaina tehdään siirto, jos alkiot selviävät sulatuksesta.

Vihdoinkin ollaan näin pitkällä. Tuoresiirto tehtiin toukokuussa ja nyt, melkein puoli vuotta myöhemmin, on taas mahdollisuuksia päästä siirtoon asti.

Toivomme parasta.