Lopputulos

Lauantain pieni vuoto yltyi sunnuntaina kuukautisiksi. Tänään veritestin tulos alle yksi. Ei kiinnittymisen yritystäkään. Positiivista on, että alkio ei ollut kiinnittynyt väärään paikkaan. Mielummin ei mihinkään kuin munanjohtimeen. Sen olen oppinut.

Elättelen pienen pientä toivoa, että pääsisimme kokeilemaan ensimmäistä pakastealkion siirtoa vielä ennen klinikan kesätaukoa. Todennäköisesti emme pääse, mutta toivon sitä silti.

Tämä on ottanut yllättävän koville. Aiemmat epäonnistumiset tulvahtivat pintaan pitkästä aikaa ja täysin odottamatta. Olen surrut viimeisen kahden vuorokauden aikana reilua neljää lapsettomuusvuottamme enemmän kuin koskaan ennen. Viisi raskautta, nolla synnytystä, epäonnistunut tuoresiirto. Tiedän, että on suorastaan naurettavaa olla epätoivonen ensimmäisen siirron epäonnistuttua. Silti meinaan olla. Ymmärrän nyt, miksi hedelmöityshoitoja sanotaan raskaiksi. Nämä ovat raskaita. Ja minä sentään pääsin fyysisesti todella helpolla. Ihailen vilpittömästi niitä, jotka ovat käyneet tämän läpi lukuisia kertoja. Helppoahan se olisi, jos tietäisi, että toinen, kolmas, neljäs tai kymmenes kerta onnistuu. Mutta kun ei tiedä. Ei todellakaan tiedä.

Olen häkeltynyt siitä, että ympärilläni on ihmisiä, jotka eivät tiedä lapsettomuuden kivusta mitään, mutta silti he itkevät kanssani.

Väliaika

Eilen illalla alkoi tiputteluvuoto. Tänään vuotoa on ollut hyvin hyvin vähän. Tein hätäpäissäni testin, joka näytti negaa. Veritesti maanantaina, sinne asti käytän ohjeen mukaan tukilääkitystä. Ripaus toivoa kai vielä on, mutta minun on äärimmäisen vaikea pitää siitä kiinni.

Tänään meillä syödään kyyneleillä suolattua lohta.

Puoliväli

Alkion siirrosta on kuusi vuorokautta. Toiset samanmoiset jäljellä testipäivään.

Haluan kirjoittaa olojani ja tuntemuksiani tänne lähinnä itselleni muistiin:

- ajoittaisia lieviä kuukautismaisia tuntemuksia on edelleen
- rinnat ovat arat tai suorastaan kipeät
- nälkä on kova
- iltaisin paleltaa
- mielialat vaihtelevat toiveikkuudesta pettymykseen ja suruun
- pelkään, että kiinnittymisessä on ongelmia (viitaten kaikkiin aikaisempiin raskausyrityksiin)
- haluan toivoa edelleen parasta

Ajatus

Alkion siirrosta on kolme vuorokautta. Eilen tunsin oloni ensimmäistä kertaa normaaliksi punktion jäljiltä. Turvotus on laskenut (ainakin osittain) ja munasarjojen juiliminen helpottanut.

Nyt ihmettelen ja kuulostelen toisenlaisia oireita. Vatsassa on lieviä kuukautiskipumaisia tuntemuksia ja vihlontaa ajoittain, mutta siinäpä se. Ei nyt vielä tarvitsekaan tuntea yhtään mitään, toitotan itselleni. Jos alkio on kiinnittyäkseen, se tapahtuu ilmeisesti muutaman päivän sisällä. Veritesti tehdään kaksitoista päivää siirrosta. Loputtoman monen päivän päästä. Onneksi ensi viikko menee töissä kiirehtiessä.

Kaiken hoitoon liityvän hässäkän rauhoituttua minua on ruvennut mietityttämään. Reilu vuosi sitten aloittaessani tämän blogin olin ollut raskaana viisi kertaa. Viisi. Hyvin lyhyitä aikoja, mutta kuitenkin. Tästä syystä suhteeni positiivisiin raskaustesteihin on muodostunut negatiiviseksi. Kahdesta viivasta tikussa ei ole seurannut meille mitään hyvää. Sumuttelujen, piikittämisten, punktion, alkion siirron ja jännittämisen jälkeen olen ensimmäistä kertaa pysähtynyt ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että raskaustesti tosiaan olisi positiivinen. Olemme nähneet sen jo viisi kertaa.

Meille tämän hoidon ehdottomasti pelottavin vaihe sijoittuu mahdollisen positiivisen raskaustestin ja alkuraskauden ultran väliin. Sitä väliä emme ole vielä kertaakaan selvittäneet kunnialla.

Nätti alkio

Kohdussani on alkio. Lääkärin sanojen mukaan "niin nätti, kun tässä vaiheessa vain voi olla". Saimme lisäksi yhdeksän hyvälaatuista alkiota pakkaseen. Yhdeksän. Olen ihan ymmälläni, miten hoito on onnistunut näin hienosti! Kahdestakymmenestäyhdestä kerätystä munasolusta kuusitoista oli kypsiä, yksitoista hedelmöittyi, kymmenen lähti jakautumaan ja yksi siirrettiin.

Nätti alkio, nyt sinun tehtäväsi on kiinnittyä kohdun seinämään. Älä vain lähde kuljeskelemaan ulospäin ja älä missään nimessä erehdy kiinnittymään munanjohtimeen, jonne jo kaksi sinun edeltäjääsi ovat tiensä päättäneet. Siinä ei sinulle käy hyvin. Yritän tehdä kaikkeni, jotta sinulla olisi hyvä ja jäisit sisälleni kasvamaan. Me nimittäin rakastamme sinua jo nyt, nätti alkio.

Saalis

Punktio onnistuneesti ohi! Rakkuloita kerättiin 34 ja munasoluja löytyi 21. Toimenpide oli melko kivuton ja olo on hyvä. Hyperin riski on edelleen kohonnut, joten nyt pitää juoda paljon ja seurailla vointia tarkasti. Jos kaikki menee hyvin, siirto on ylihuomenna.

Mies oli tomenpiteessä mukana ja se helpotti oloa kummasti. Kipulääkkeet toimivat mainiosti ja saivat mukavasti kattolamput pyörimään silmissä. Nukuin noin tunnin toimenpiteen jälkeen. Herätessä olo oli jo suhteellisen normaali ja sain syödä aamiaisen.

Hoitajat ja lääkäri olivat ihania ja kehuivat kovasti reippauttani. Koko härdellistä jäi positiivinen mieli.  

Viimeiset

Viimeinen Synarela-annos ja Pregnyl hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Tässä vaiheessa sitä tietenkin toivoo, että ei tarvitsisi enää koskaan kajota kyseisiin valmisteisiin. Ihmeellistä, että huomisaamuna kello ei herätä sumuttamaan!

"Ainakin kaksikymmentä"

Terveisiä ultrasta!
Munasoluja piisaa. Molemmilla puolilla oli "ainakin kymmenen". Tämä tarkoittaa sitä, että punktio on jo maanantaina. Ja nyt pitää juoda paljon. Hyperin vaara on olemassa, mutta lääkäri ei ollut siitä kovinkaan huolissaan.

Loppupäivä menikin ensi viikon työkuvioita järjestellessä. Nyt saan linnoittautua sohvalle ja odottaa maanantaita, sitten keskiviikkoa, ja sitten se todellinen odotus vasta alkaa. Loppuuko odottaminen koskaan?

Toinen etappi saavutettu

Pistoksia kuusi takana ja labratulosten mukaan kaikki on edelleen mallillaan. Jatkan samalla lääkeannoksella loppuviikkoon. Annos on käsittääkseni melko pieni, mutta ilmeisesti saanut jo jotain aikaiseksi. Vatsaa ainakin juilii mukavasti, joten kyllä siellä jotakin tapahtuu.

Olen hämmentynyt siitä, kuinka helpolla tänne asti on päästy. Synarelasta ei alun hormooni-itkujen jälkeen ole tullut oireita ja pistäminenkin on jo siedettävää. Järkyttävä väsymys vaivaa, mutta uskon sen johtuvan lähinnä kiireisestä keväästä ja siitepölyallergiasta.

Seuraava etappi kolmen yön päästä.

Piikkikammo

0-ultra takana ja kaikki hyvin. Olin jo ehtinyt todella pelätä, että Synarela ei tee tehtäväänsä. Kohtu näytti kuitenkin toivotulta ja pistokset voitiin aloittaa. Lääkkeenä Gonal-f. En ole koskaan pitänyt neuloista ja pistäminen tuntuu epämiellyttävältä. Mutta näillä mennään, en valita.

Ultraava lääkäri oli eri kuin viime kerralla. Hyvin tyly ja mielestäni suorastaan epäasiallinen. Hoitaja oli onneksi hymyilevä ja ystävällinen. Muuten olisi mennyt itkuksi koko touhu.

Nyt sitten pistellään, sumutellaan ja ihmetellään tätä kaikkea muutama päivä. Ensi viikon alussa labra ja lopussa ultra. Pää on pyörällä. Aurinko paistaa. Kaiken keskellä kuitenkin lähinnä hymyilyttää.