Alkion siirrosta on kolme vuorokautta. Eilen tunsin oloni ensimmäistä kertaa normaaliksi punktion jäljiltä. Turvotus on laskenut (ainakin osittain) ja munasarjojen juiliminen helpottanut.
Nyt ihmettelen ja kuulostelen toisenlaisia oireita. Vatsassa on lieviä kuukautiskipumaisia tuntemuksia ja vihlontaa ajoittain, mutta siinäpä se. Ei nyt vielä tarvitsekaan tuntea yhtään mitään, toitotan itselleni. Jos alkio on kiinnittyäkseen, se tapahtuu ilmeisesti muutaman päivän sisällä. Veritesti tehdään kaksitoista päivää siirrosta. Loputtoman monen päivän päästä. Onneksi ensi viikko menee töissä kiirehtiessä.
Kaiken hoitoon liityvän hässäkän rauhoituttua minua on ruvennut mietityttämään. Reilu vuosi sitten aloittaessani tämän blogin olin ollut raskaana viisi kertaa. Viisi. Hyvin lyhyitä aikoja, mutta kuitenkin. Tästä syystä suhteeni positiivisiin raskaustesteihin on muodostunut negatiiviseksi. Kahdesta viivasta tikussa ei ole seurannut meille mitään hyvää. Sumuttelujen, piikittämisten, punktion, alkion siirron ja jännittämisen jälkeen olen ensimmäistä kertaa pysähtynyt ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että raskaustesti tosiaan olisi positiivinen. Olemme nähneet sen jo viisi kertaa.
Meille tämän hoidon ehdottomasti pelottavin vaihe sijoittuu mahdollisen positiivisen raskaustestin ja alkuraskauden ultran väliin. Sitä väliä emme ole vielä kertaakaan selvittäneet kunnialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti