Väärä päivä

Niin siinä sitten kävi, että emme päässeet pakastealkionsiirtoon tässä kierrossa. Ovulaatio osui juuri sille ainoalle päivälle, jolle se ei olisi saanut osua. Klinikkamme kun ei tee alkionsiirtoja viikonloppuisin.

Harmittaahan se, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu. Kattellaan syssymmällä.

Syksy

Olen jo muutamana päivänä aistinut selvästi syksyn tuoksun. On siis aika palata töiden ja harrastusten lisäksi myös haaveiden äärelle blogin päivittämisen myötä.

Kesä on ollut kaunis ja onnellinen loppukevään surusta huolimatta. Alkava syksy tuo mukanaan taas uusia mahdollisuuksia ja varovaisia toiveita. Ensimmäinen mahdollisuus on jo hyvinkin lähellä. Tavoitteena on tehdä 1. PAS ensi viikon lopussa alkavaan kiertoon.

Toiveet tulevan hoidon suhteen ovat hyvin varovaisia ja maltillisia. En halua murehtia. Sen sijaan haluan elää täysillä jokaisessa hetkessä ja nauttia tästä syksystä. Haluan uppoutua uusiin harrastuksiin ja hullaantua syksyisestä metsästä. Haluan kuunnella hiljaisuutta pimenevinä iltoina ja viettää niin paljon vapaa-aikaa kun se suinkin on mahdollista. Haluan rakastaa ja tietää olevani rakastettu. Haluan iloita.

Se on syksyni suunnitelma.

Lopputulos

Lauantain pieni vuoto yltyi sunnuntaina kuukautisiksi. Tänään veritestin tulos alle yksi. Ei kiinnittymisen yritystäkään. Positiivista on, että alkio ei ollut kiinnittynyt väärään paikkaan. Mielummin ei mihinkään kuin munanjohtimeen. Sen olen oppinut.

Elättelen pienen pientä toivoa, että pääsisimme kokeilemaan ensimmäistä pakastealkion siirtoa vielä ennen klinikan kesätaukoa. Todennäköisesti emme pääse, mutta toivon sitä silti.

Tämä on ottanut yllättävän koville. Aiemmat epäonnistumiset tulvahtivat pintaan pitkästä aikaa ja täysin odottamatta. Olen surrut viimeisen kahden vuorokauden aikana reilua neljää lapsettomuusvuottamme enemmän kuin koskaan ennen. Viisi raskautta, nolla synnytystä, epäonnistunut tuoresiirto. Tiedän, että on suorastaan naurettavaa olla epätoivonen ensimmäisen siirron epäonnistuttua. Silti meinaan olla. Ymmärrän nyt, miksi hedelmöityshoitoja sanotaan raskaiksi. Nämä ovat raskaita. Ja minä sentään pääsin fyysisesti todella helpolla. Ihailen vilpittömästi niitä, jotka ovat käyneet tämän läpi lukuisia kertoja. Helppoahan se olisi, jos tietäisi, että toinen, kolmas, neljäs tai kymmenes kerta onnistuu. Mutta kun ei tiedä. Ei todellakaan tiedä.

Olen häkeltynyt siitä, että ympärilläni on ihmisiä, jotka eivät tiedä lapsettomuuden kivusta mitään, mutta silti he itkevät kanssani.

Väliaika

Eilen illalla alkoi tiputteluvuoto. Tänään vuotoa on ollut hyvin hyvin vähän. Tein hätäpäissäni testin, joka näytti negaa. Veritesti maanantaina, sinne asti käytän ohjeen mukaan tukilääkitystä. Ripaus toivoa kai vielä on, mutta minun on äärimmäisen vaikea pitää siitä kiinni.

Tänään meillä syödään kyyneleillä suolattua lohta.

Puoliväli

Alkion siirrosta on kuusi vuorokautta. Toiset samanmoiset jäljellä testipäivään.

Haluan kirjoittaa olojani ja tuntemuksiani tänne lähinnä itselleni muistiin:

- ajoittaisia lieviä kuukautismaisia tuntemuksia on edelleen
- rinnat ovat arat tai suorastaan kipeät
- nälkä on kova
- iltaisin paleltaa
- mielialat vaihtelevat toiveikkuudesta pettymykseen ja suruun
- pelkään, että kiinnittymisessä on ongelmia (viitaten kaikkiin aikaisempiin raskausyrityksiin)
- haluan toivoa edelleen parasta

Ajatus

Alkion siirrosta on kolme vuorokautta. Eilen tunsin oloni ensimmäistä kertaa normaaliksi punktion jäljiltä. Turvotus on laskenut (ainakin osittain) ja munasarjojen juiliminen helpottanut.

Nyt ihmettelen ja kuulostelen toisenlaisia oireita. Vatsassa on lieviä kuukautiskipumaisia tuntemuksia ja vihlontaa ajoittain, mutta siinäpä se. Ei nyt vielä tarvitsekaan tuntea yhtään mitään, toitotan itselleni. Jos alkio on kiinnittyäkseen, se tapahtuu ilmeisesti muutaman päivän sisällä. Veritesti tehdään kaksitoista päivää siirrosta. Loputtoman monen päivän päästä. Onneksi ensi viikko menee töissä kiirehtiessä.

Kaiken hoitoon liityvän hässäkän rauhoituttua minua on ruvennut mietityttämään. Reilu vuosi sitten aloittaessani tämän blogin olin ollut raskaana viisi kertaa. Viisi. Hyvin lyhyitä aikoja, mutta kuitenkin. Tästä syystä suhteeni positiivisiin raskaustesteihin on muodostunut negatiiviseksi. Kahdesta viivasta tikussa ei ole seurannut meille mitään hyvää. Sumuttelujen, piikittämisten, punktion, alkion siirron ja jännittämisen jälkeen olen ensimmäistä kertaa pysähtynyt ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että raskaustesti tosiaan olisi positiivinen. Olemme nähneet sen jo viisi kertaa.

Meille tämän hoidon ehdottomasti pelottavin vaihe sijoittuu mahdollisen positiivisen raskaustestin ja alkuraskauden ultran väliin. Sitä väliä emme ole vielä kertaakaan selvittäneet kunnialla.

Nätti alkio

Kohdussani on alkio. Lääkärin sanojen mukaan "niin nätti, kun tässä vaiheessa vain voi olla". Saimme lisäksi yhdeksän hyvälaatuista alkiota pakkaseen. Yhdeksän. Olen ihan ymmälläni, miten hoito on onnistunut näin hienosti! Kahdestakymmenestäyhdestä kerätystä munasolusta kuusitoista oli kypsiä, yksitoista hedelmöittyi, kymmenen lähti jakautumaan ja yksi siirrettiin.

Nätti alkio, nyt sinun tehtäväsi on kiinnittyä kohdun seinämään. Älä vain lähde kuljeskelemaan ulospäin ja älä missään nimessä erehdy kiinnittymään munanjohtimeen, jonne jo kaksi sinun edeltäjääsi ovat tiensä päättäneet. Siinä ei sinulle käy hyvin. Yritän tehdä kaikkeni, jotta sinulla olisi hyvä ja jäisit sisälleni kasvamaan. Me nimittäin rakastamme sinua jo nyt, nätti alkio.