Odotan

Odotan vauvaa, mutta en ole raskaana.

IVF-hoidon jonotusaika on hujahtanut nopeasti ja yllättävän kivuttomasti. Nyt, kun seuraavaan lääkäriaikaan on enää noin kolmen viikon odotus, aika on selvästi pysähtynyt. En millään jaksaisi odottaa päivääkään. Kauhistelen sitä, että en yhtään tiedä mitä lääkäriajan jälkeen tapahtuu. Jatkuuko odotus edelleen? Mielessä kummittelee muun muassa sellainen kauhukuva kuin klinikan kesätauko (tammikuussa).

Syksyllä 2007 päätimme miehen kanssa, että jätämme ehkäisyn pois huhtikuussa 2008. Laskettiin, että jos heti sattuisi tärppäämään, olisi minun opinnot vauvan syntyessä hyvässä vaiheessa. Tästä ihanan sinisilmäisestä ja huolettomasta marraskuisesta illasta aloitin odottamisen.

Yrityksen aloitusta, ovulaatiota, testipäivää, kuukautisia ja taas ovulaatiota, raskaushormoonin nousua, raskaushormoonin laskua, ultra-aikaa, laparoskopiasta toipumista, kuukautisia, ovulaatiota, testipäivää ja taas kuukautisia, aikaa lähettävälle lääkärille, aikaa lapsettomuuslääkärille, tutkimuksia, tutkimustuloksia ja hoitoja.

Tänään olen odottanut vauvaa neljä vuotta, kaksi kuukautta, kaksi viikkoa ja neljä päivää.

Ja minä höpsö luulin, että vauvan odotukseen menee kaikkinensa se kymmenen kuukautta.

2012

Hyvää, kaunista ja toivorikasta vuotta teille kaikille mukanakulkijoille siellä ruudun takana!

Me odottelemme helmikuuta, silloin alkaa toivottavasti tapahtua.

Jono

Tutkimustulokset tulivat. Sekä miehen että minun kaikki näytteet olivat normaalit. Tätä aavistelimmekin, koska olenhan tullut jo viisi kertaa raskaaksi. Suurin todennäköisyys ongelmille on vaurioitunut munanjohdin. Hoitona siis IVF. Päästiin nyt jonoon. Ensi keväänä ensimmäinen hoito, jos ihmettä ei tapahdu ennen sitä.

Mieli on yllättävän hyvä ja virkeä.

Blogi saattaa hiljentyä entisestään kevättä odotellessa. Voikaa hyvin! <3

Suunnitelma

Ensimmäinen lääkärireissu oli miellyttävä kokemus. Lääkäri oli sitä mieltä, että meidän historialla lähdetään suoraan IVF-hoitoon, jos perustutkimuksissa ei ilmene mitään erityisen poikkeavaa. Aukiolotutkimusta ei tarvitse tehdä, koska IVF-hoidon kannalta se ei ole olennaista. Nyt siis käydään verikokeissa ja selvitellään perusasioita. Syyskuun loppuun mennessä pitäisi olla tieto lähdetäänkö IVF-jonoon. Jono on julkisella puolella kuusi kuukautta. Ensimmäinen hoito olisi vasta ensi keväänä. Yksityinen klinikka on toinen vaihtoehto.

Nyt asioita selvitetään ja se jo itsessään tuntuu helpottavalta. Saamme apua.

Tänään ajatus ensi keväästä hoitojen suhteen tuntuu sopivalta. Huomenna voi olla jo toisin. Vielä on joka tapauksessa aikaa odottaa ihmettä.

Elokuu

Elokuu on täällä.

Kesä on ollut onnellinen. Ihania hetkiä yhdessä miehen kanssa. Ei kiirettä minnekään. Isompia ja pienempiä reissuja. Hyvää ruokaa ja juomaa. Päiväunia. Hitaita aamukahveja ulkona. Kirjoja. Järviä, meri ja laitureita. Saunoja. Luonnon rauhaa ja kaupungin vilskettä. Urheilua. Juhlia. Aikaa perheen kanssa. Aurinkoa ja kaatosadetta. Ystäviä.

Syksy, tulevat tutkimukset ja mahdolliset hoidot mietityttävät. En tiedä olenko valmis. Ja toisaalta, olenhan minä. Olisin toivonut, että tänne asti ei koskaan tulla, mutta nyt se kaikki on vääjäämättä edessä. Haluanko todella sitä? Eihän tässä tarvitse tehdä muuta kuin täyttää esitietolomakkeet ja mennä vastaanotolle. Miten se tuntuukin niin vaikealta?

Ulkona paistaa aurinko. Vielä on kesää jäljellä, ajattelen ja yritän unohtaa syksyn haasteet. Ihan vielä ei tarvitse tehdä onneksi mitään.

Onnellisuus

Kuten jo aiemmin kirjoitin, nämä lapsettomuusvuodet ovat opettaneet paljon. Yksi asia, jota olen kovasti pohtinut on onnellisuus.

Meillä kaikilla on taipumus ajatella, että onnellisuus on riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Usein itsekin olen ajatellut, että olen onnellinen SITTEN KUN olen löytänyt elämäni miehen, valmistunut, saanut työpaikan, ostanut oman kodin, saanut lapsen jne. Mutta entä jos toiveemme eivät toteudukaan tai syystä tai toisesta menetämme jotain meille tärkeää? Tai sitten saavutamme kaikki unelmamme, mutta huomaamme että emme ole siltikään tyytyväisiä.

Onnellisuus on kiitollisuutta siitä mitä minulla on, ei keskittymistä siihen mitä minulla ei ole.

Vaikka olisin toki toivonut, että halumme saada lapsi olisi heti toteutunut, olen oppinut näkemään tämänkin elämänvaiheen hyviä puolia. Ja niitä on itse asiassa paljon! 

Kp 1

Olen jo mukamas niin tottunut tähän, mutta eihän tähän rehellisyyden nimissä voi koskaan tottua.