Analyysiä

Miten nämä kuluneet kolme vuotta ovat vaikuttaneet minuun?
Tässä muutama ajatus.

1)   Pelkään positiivisia raskaustestejä. Tähän asti niistä ei ole seurannut mitään hyvää. Pelkkää kipua, verta, kyyneleitä, hämmennystä ja epätoivoa. Toki tiedän, että jonakin kauniina päivänä positiivinen testi voi tarkoittaa myös jotain yliluonnollisen ihmeellistä. Uuden ihmisen syntymää.

2)   Ihmettelen normaaleja raskauksia. Kun ympärilläni raskaudet alkavat normaalisti, kestävät loppuun asti ja lopulta syntyy eläviä ja terveitä lapsia. Miten ne sen tekevät? Miten se ylipäätään on mahdollista?

3)   Olen tullut entistä varovaisemmaksi kysymään keneltäkään heidän lastenhankintasuunnitelmista. Inhoan tässä yhteydessä sanoja tehdä ja hankkia.

4)   Olen oppinut ymmärtämään, että lapsi on lahja. Kaikki eivät välttämättä kyseistä lahjaa koskaan saa. Lapsi ei ole jokanaisen tai -miehen oikeus.

5)   Olen pakottanut itseni hyväksymään, että toisten lapset eivät ole minulta pois.  Ympärilläni syntyy jatkuvasti uusia ihmeitä ja haluan olla onnellinen jokaisesta.

6)   Olen oppinut entistä enemmän arvostamaan sitä mitä minulla on. Maailman ihanin mies, rakastava perhe, uskomattomia ystäviä.

7)   En pode enää vauvakuumetta sen varsinaisessa merkityksessä. En tiedä johtuuko se itsesuojelusta vai mistä. Lapsi olisi ihaninta mitä meille voisi tapahtua, mutta kaikki hössötys ja vaaleanpunaiset unelmat ovat kadonneet.

8)   Olen tullut entistä tietoisemmaksi siitä, että elämä on ihmeellistä ja kaikki on mahdollista. Niin hyvässä kuin pahassakin.