Ihme

Viisi vuotta ja rahtusen alle kaksi kuukautta odotin. Odotin ja odotin. Uskoin ja en uskonut. Sitten taas uskoin.

Tänään se on totta.

Kohdussani kasvaa reilun neljän millimetrin kokoinen elävä ihme.

Kevät

Olen hengissä.

Päätimme tammikuussa, että pidämme hoitotaukoa ainakin tämän kevään. Päätös on osoittautunut oikeaksi ja erittäin tarpeelliseksi. Viime syksy oli sanalla sanoen hirveä. En edes halua sitä muistella.

Tammikuussa totesin, että nyt on kaksi vaihtoehtoa. Käpertyä suruun tai pakottaa itsensä liikkeelle. Valitsin jälkimmäisen ja olen voinut koko kevään huomattavasti paremmin. Olen urheillut ja pitänyt itsestäni huolta. IVF-hoito muutti mieleni lisäksi myös kehoni ja kasvoni. Kiloja tuli ja ilme oli harmaa, onneton. Iloitsen huomatessani, että tänään näen peilistä jälleen hymyn.

Kevät on mahtavaa aikaa. Haluan nauttia tästä. Siitä huolimatta, että tämä kivinen taival on kestänyt jo viisi vuotta. Minä silti odotan yhä. Enkä lakkaa odottamasta. Kevät sen jälleen osoittaa - kaikki on mahdollista!

Vuoden viimeisenä päivänä

Reilu kolme viikkoa sitten päästiin kuin päästiinkin jälleen siirtoon. Kaksi viimeistä alkiota sulatettiin, molemmat selvisivät. Toinen siirrettiin, toista jatkoviljeltiin ja seurailtiin. Suunnitelmana oli pakastaa viimeinen, mikäli se selviää blastokystiksi asti.

Vuoto alkoi reilun viikon päästä siirrosta. Kävin verikokeessa, hcg 20. Lukema oli niin alhainen, että sain kontrolliajan viikon päähän ja painavan kehoituksen lähteä heti päivystykseen, jos tulee kipuja. Kohdun ulkopuolisen raskauden mahdollisuus oli taas ilmassa. Samassa puhelussa selvisi, ettei viimeinen alkio ollut jaksanut. Näissä tunnelmissa lähdettiin joulun viettoon.

Tänään sain kuulla, että hcg on laskenut lähes nollaan. Ei siis pelkoa kohdunulkoisesta, mutta ei myöskään ihmeraskautta.

Vuoden viimeisenä päivänä päättyy meidän ensimmäinen, kahdeksan kuukautta kestänyt IVF-hoitomme tuloksettomana. Kymmenen alkiota ja neljä siirtoa. Viimeisestä siirrosta hieman kohonnut hcg-arvo. Lisäksi yksi kohdunulkoinen raskaus siirtojen välissä syyskuussa.

Tämä vuosi on ollut raskas. Rukoilen, että ensi vuosi olisi valoisampi.

Todellisuus

Täällä menossa pp 10 ja vuodan kuin seula. Sellainen oli tämä kierros.

Voisiko joku kertoa positiivisia juttuja? Niistä on huutava pula.

Missä mennään?

Viimeisen viikon aikana olen voinut melko huonosti. Olen itkenyt, itkenyt ja itkenyt. On väliin mahtunut hyviäkin hetkiä. Olen ollut huolissani itsestäni. Jaksanko minä? Mitä, jos en jaksa?

Toissapäivänä sulatettiin yksi alkio. Ei ollut siirtokelpoinen, oli monitumainen. Eilen sulatettiin kaksi alkiota, joita seurattiin yön yli. Tänään aamulla sain puhelun, että toinen voidaan siirtää. Toinen oli monitumainen.

Kohdussani on kuusisoluinen alkio, enkä oikein tiedä mitä ajatella. Pakkasessa on vielä kaksi nelisoluista odottamassa. Vielä joitakin viikkoja sitten niitä oli yhdeksän. Yhtenä iltana itkin, että kuolevatko ne kaikki käsiin?

Kohdussani oleva ei kuollut. Elävä alkio, melkoinen sissi. Alkakoon siitä elämä. Ihana elämä.

Kynttilä

Sytytin kynttilän kaikille niille pienenpienille ihmisenaluille, jotka eivät koskaan syntyneet tähän maailmaan. Teidän ja meidän.

Raportti

No niin. Homma eteni seuraavasti.

Sunnuntai-iltana (pp 9) tein testin. Tyhmää, tiedän. Se oli negatiivinen. Pettymys oli suuri, vaikka ajattelinkin optimistisesti toisen viivan vielä ilmestyvän muutaman päivän sisällä. Oireita oli oikeastaan jonkin verran. Jatkuva vessahätä, vatsatuntemuksia jne.

Vuoto pysyi poissa ja toiveet kohosivat jälleen. Tiistaiaamuna (pp 11) testasin taas. Tulos oli negatiivinen. Lähdin silmät kyynelissä töihin. Työpäivän päätteeksi alkoi tuhruvuoto, joten lähdin silmät kyynelissä myös kotiin.

Tänään oli veritesti. Tulos oli negatiivinen. Onneksi tiesin sen jo etukäteen. Helpompi näin, ajan kanssa sulatella pettymystä. Vaikka ei tätä kovin helpoksi voi siltikään sanoa.

Positiivista on, että välikiertoa ei tarvita. Seuraava lääkäriaika on jo varattu ensi viikon loppuun. Nyt toivotaan, että viikonloppu ei estä seuraavaa mahdollisuutta.

Uutta matoa koukkuun, ja mitä näitä nyt on. Ei tässä hitsi vie auta mikään muu.